Länsirannikon valloitus Osa II

2.7.2008 / III Päivä 110.03km (370.12km)

Näytä suurempi kartta

Lähtö Larsmosta venyi taas, ja vaikka kuinka haluaisi tien päälle, niin aina aamutoimet ja pakkaus vievät oman aikansa. Mutta tämä ei ole kovinkaan paljon vaivannut sillä lupsakalla aloituksella on päivästä tullut useimmiten onnistunut.

Kohti Vaasaa ajettaessa maisemat olivat hyvin samanlaiset kuin aikaisemminkin mutta hyvin hoidettujen ja kunnostettujen perinteisten puutalojen määrä oli aika lukuisa. Pienet kaupungin raitit piristivät vähän väliä ja alla esimerkki Uudestakaarlepyystä.


Pikkuteitä sai ajella alkumatkan mutta ennen Oravaista oli taas edessä siirtyminen 8-tielle. Alkumatkan sillä rullasi oikein mukavasti mutta n. 30km ennen Vaasaa alkoi tienpenger kutistua ja juuri kun saavuttiin Mustasaareen oli tienlaita muutenkin tosi huonossa kunnossa jonkin matkaa. Onneksi tie kuitenkin palautui normi leveyteensä pengerryksineen.

Eräs väriläiskä matkalla olivat rypsi pellot, joiden keltaisuus säväytti aurinkoisena päivänä. En ihan niin hyvä kuvaaja ole, että saisin tallennettua keltaisuuden täydessä kukoistuksessa mutta hieman alla olevasta kuvasta voi kuitenkin päätellä.


Kun Oravaisten kohdalla suuntaana oli enenevässä määrin länsi, alkoi vastatuuli painaa jonkin verran ja korvissa myös suhisi sen mukaisesti. Vaasaan saapuminen 8-tietä on myöskin hyvin pitkän tuntuinen prosessi, sillä ennen kaupungin keskustaa saa kiivetä lukuisia mäkiä, joista jokaisen kohdalla tuntuu, että tämän jälkeen varmasti ollaan perillä. Loppujen lopuksi sitten saavuin perille ja ohitin keskustan sutjakkaasti suunnatakseni Veitsiluodolle ja Vaasan Top-Camping leirintäalueelle.

Merimaisemat olivat edelleenkin tervetulleita päämääränä ja leirin pikaisesti pystytettyäni otin nokoset, jotka sitten venyivätkin yön puolelle. Vastatuuli oli jonkin verran saanut puhtia pois.



3.7.2008 / IV Päivä 115km (485,12km)


Näytä suurempi kartta

Vaasasta lähtiessä oli ilma mitä parhain ja tuulikin oli kääntynyt pohjoisen puoleiseksi, mikä tarkoitti reipasta myötä tuulta koko matkalle. Fiilis oli korkeimmillaan, kun komeiden maisemien saattelemana jälleen yksi kaupunki jäi taakse.


Matka taittui loistavasti hiljaisella rannikonmyötäisellä pikkutiellä Vaasasta etelään ja myötätuulen ansiosta keskinopeus oli n. 26km/h, eli mukavan reipas. Tältä pätkältä valokuvaus kuitenkin jäi sikseen sillä Närpiön taajamassa takakumi tyhjeni ja loppupäivän murehtiminen alkoi.

Pikaisella paikkauksella tienvarressa sain kaiken toimimaan mutta en ollut löytänyt päällyskumin uraan piiloutunutta lasinsirua, joten muutama kilometri ennen Kristiinankaupunkia kumi tyhjeni jälleen ja lykkäsin pyörää lopunmatkaa Pukinsaaren Campingiin. Ja sitten vaan leiri pystyyn ja perusteellinen pyörän tarkistus & huolto.

Tarkemman tarkistuksen jälkeen syvälle kiilautunut lasinsiru löytyi ja paikkaus oli valmis. Toinen harmi kuitenkin jäi vaivaamaan, sillä takarenkaan päällyskumi oli päässyt eräältä sivulta kulumaan aikalailla ja aiheutti pientä vippausta kovan taakan alla. Päätin siis vaihtaa päikseen etu ja takarenkaan kumit, jotta kärsineemmän parin ei tarvitse kantamusten alla lisää rispaantua.

Kaikesta huolimatta ilta oli mitä leppoisin, eikä rengasrikot jaksaneet enää vaivata kun leiripaikkakin osoittautua mukavan rauhalliseksi ja kauniiksi.


4.7.2008 / V Päivä 124,85km (610,97km)


Näytä suurempi kartta

Viides päivä valkeni todella kuumana ja hieman askarrutti, että mitenkäs tänään edetään kun aamusta asti auringossa olo tuntui suht tukalalta. Hieman myös askarrutti miten pyörä kulkisi kaiken fiksailun jälkeen. Alku oli hieman hankala ja tuntui raskaalta, mikä ei kuitenkaan johtunut pyörästä vaan uuvuttavasta lämmöstä. Maisemat Kristiinankaupngista lähtiessä tosin olivat oikein mukavat.


Lukuisiin aurinkorasvakerroksiin sulkeutuneena matkoi alkoi kuitenkin sujua ja keskinopeus kasvoi myötätuulen ansiosta reippaaksi. Tässä helteessä juomareppu osoittautui loistavaksi valinnaksi ja Merikarvialle matkatessa kuluikin koko kolmen litran kapasiteetti Dexalia.

Merikarvialla oli mukava pulahtaa mereen ja nauttia hieman evästä leirintäalueen kahviosta. Tänne olin edellispäivänä tähdännyt mutta vaurioiden takia en ehtinyt. Hieman nimittäin epäilytti mennä perjantaina Yyteriin asti, koskapa isolla leirintäalueella harvemmin on rauhallista lämpimänä viikonloppuna. Tässä kuitenkin ensin tunnelmaa Merikarvialta.


Hyvissä fiiliksissä kuitenkin jatkoin matkaa, sillä sekä mies että pyörä näyttivät pärjäävän todella hyvin olosuhteista huolimatta. Matka Merikarvialta eteenpäin taittui oikein mukavaa tieosuutta pitkin, ehkä jopa reissun tähän asti parhaissa maisemissa. Tie oli pieni ja liikenne vähäistä. Vähän väliä oli jotain pientä nähtävää. Alla kuva eräästä idyllisestä notkosta.


Pian alkoikin Meri-Pori lähestyä ja pohjoisen suunnasta kun saapuu niin ensimmäisenä vastassa oli huolestuttavan näköinen teollisuuskeskittymä. Huolet kuitenkin haihtuivat hyvin pian sillä ovathan nuo Yyterin Sannat kyllä rantaihmisille kokemisen arvoiset. Kun sain leirin pystyyn niin rohkenin rannalle ja vaikka kello läheni yhdeksää oli ilma vielä helteen puolella, aurinko porotti ja rannalla notkui paljon palvojia.


Leirintäalue oli aika täyteen ammuttu ja ymmärrettävästi pitkään perjantai-villissä mutta kuulokkeiden avulla uni tuli suht nopeaa ja pystyin latautumaan seuraavaan päivään.

5.7.2008 / VI Päivä n. 19km (629,97km)


Näytä suurempi kartta

Päivä alkoi ihan lupaavissa merkeissä mutta n. 16km ajon jälkeen eturengas (aiempi takarengas) alkoi vippaamaan pahasti sivulle joka kierroksella ja pian sen jälkeen tyhjeni. Päällyskumi oli päässyt sen verran kulumaan, että se oli kuluttanut myös sisuskumin rei'ille ja paikkaaminen vaati useamman lappusen. Tiesin kuitenkin, ettei tällä enää voinut maantielle lähteä ja pohdiskelin vaihtoehtojani.

Paikallinen pyörähuolto oli jo ehtinyt sulkea ovensa ja pitkällisen pohdinnan jälkeen päätin pitää välipäivän tässä kohtaa, sillä puhtaat vaatteetkin olivat päässeet loppumaan ja tarvitsin hieman parempia työkaluja jatkaakseni (mm. ostamani pumppu osoittautui lähes täysin hyödyttömäksi, ei kannata ostaa halpaa). Päätin mennä tutuille yöksi, jotta saisin rauhassa - ja halvalla - pestyä sekä pyykit, että tehtyä arjen koittaessa ostokset. Suuntasin juna-asemalle ja sieltä Tampereelle, jonne jätin pyörän, mutta sieltä olivat tutut lomilla, joten vetäydyin Seinäjoelle asti. Junalippujen hinnalla olisin kuitenkin korkeintaan saanut vain yhdeksi yöksi hotellihuoneen.

Seikkailu jatkuu kuitenkin tiistaina 8.7. ja tässäpä vielä alustava, kovinkin ylimalkainen, suunnitelma seuraavalle osiolle.


Näytä suurempi kartta

Toivotaan, että päivitykset onnistuvat hieman rivakammin ja pienemmissä osissa, sillä aika raskaalta tuntui kaiken tämän väsääminen lyhyessä ajassa. Nyt kuitenkin erityiskiitokset Johannalle ja JP:lle & Maikille majoituksesta ja koneen käytöstä.

Länsirannikon valloitus Osa I

Kun lähdin matkaan, kuvittelin, että pitkin reittiä löytyy helposti paikkoja joissa blogin päivitys onnistuu mutta ajat ovatkin muuttuneet ja nettiin pääsy olikin hieman hankalanpaa. Langattomien pienverkkojen yleistyessä käyttövalmit päätteet ovat kadonneet ja ihmisillä on omat laitteet mukana. Kirjastot tarjoavat kyllä mahdollisuuden mutta yleensä olen niiden aukioloakoihin tien päällä niin sekin jäi.

Nyt pidän huoltotaukoa Seinäjoella, koska pyörän rengas meni niin huonoon kuntoon Porista lähtiessä, että oli pakko keskeyttää matka, ja siksi on aikaa päivittää. Matka jatkuu samojen suunnitelmien mukaan Tampereelta tiistaina. Tässä siis kronologisessa järjestyksessä kuvia ja tarinaa ensimmäiseltä viikolta.

Yritän kartoissa seurata mahdollisimman tarkasti reittiä mutta google ei tunne pyöräteitä ja kaikkia ympyräisiä kaupunkiajeluita on aika turha laitella esille. Otsikossa näkyy myöskin päivämatka ja suluissa matkan kumulatiivinen kokonaispituus.

30.6.2008 / I Päivä 162,29km



Näytä suurempi kartta

Matkaan pääsin aamulla 8.30 ja sateiseltahan se ensimmäinen päivä näytti. Pikainen haastattelu Ouluradioon ja kuvaussessio Kalevan kanssa ja matka pääsi käyntiin. Jännityksen sekainen into siivitti ensimmäiset kilometrit. Tupoksen kohdalla seuraan liittyi eräs vanhempi mies, jonka kanssa puhuttiin pyöräilystä. Hän suunnitteli Tunisian reissua ja silloin tuli fiilis, että tämä retkipolkeminen on ihan normaalia toimintaa. Samalla alkoi sitten sadella hieman enemmän mutta vaatetus teki tehtävänsä ja pysyin tarpeeksi kuivana.

Ensimmäinen kuva on Limingasta Lumijoelle päin johtava tie. Raaheen asti reitti oli aika samankaltainen, mukava, vähäliikenteinen pikkutie, jossa kuitenkin miellyttävän leveä penger pyöräilemiseen. Maisema on tasapuolisesti metsätaipaletta ja peltoaukeaa.

Matka edistyi oikein leppoisasti ja sadekin taukosi. Tämän osuuden nähtävyyksiä ovat mm. Lumijoen kirkko ja Liminganlahden luontokeskus. Tässä vaiheessa on hyvä huomauttaa, etten itse poikkea monissakaan nähtävyyspaikoissa, koska tämä on minulle myös eräänlainen urheilusuoritus ja etenen mieluusti suht nopeaan ja oion myös virallisen länsirannikonreitin mutkia.

Raahessa pidin pienen tauon ja söin välipalan. Meri-Raahen maisemat olisivat varmasti olleet kuvauksellisia mutta ilma ei ollut oikein sovelias ja päätin jatkaa matkaa. Raahesta matka jatkui mukavasti 8-tien vieressä kulkevaa pyörätietä. Edessäpäin väijyi kuitenkin reipas sade- ja ukkosrintama, joten seuraavan kuvan jälkeen vettä - ja hieman myös rakeita - tuli reippaasti Pyhäjoelle asti.

Pyhäjoella sade taukosi ja oli pakko tarkistaa miten sadevarustelu oli toiminut. Mukava oli huomata, että retkivarusteet olivat säilyneet täysin kuivana ja mies oli olosuhteisiin nähdeen riittävän kuiva.

Matka jatkui Kalajoelle päin ja nyt olisikin edessä ensimmäinen pätkä paljon pelkäämälläni 8-tien ajoradalla. Oletin, että runsaasti ja raskaasti liikennöidyn tien ajaminen olisi raastavaa mutta eteneminen osoittautui hyvinkin miellyttäväksi. Leveä penger ja leveät ajokaistat mahdollistivat vaivattoman etenemisen ja omakin keskinopeus nousi mukavasti.

Vaikka liikennettä oli suht paljon, ja meteliä myöskin, lisäsi tiellä viihtyvyyttä huomattavasti käyttämäni Koss-merkkiset, ulkoisia ääniä vaimentavat kuulokkeet. Liikenteen kyllä kuuli molemmista suunnista ja siihen kykeni reagoimaan mutta se ei päässyt pahasti häiritsemään. Markkinoilla on runsaasti vastaavanlaisia tuotteita mutta nämä irtosivat halpaan hintaan verrattuna kehittyneempiin versioihin.

Epämääräisen näköisistä pilvistä huolimatta perillä odotti aurinkoinen ilta ja aina yhtä majesteetillinen merimaisema. Kalajoen hiekkasärkkien merimaiseman ero muihin on se, ettei ulapalla ole näköesteenä juurikaan saaria, vaan meren laajuuden kokee ihan eri tavalla kuin esimerkiksi Oulun Nallikarin rannalla.

Kalajoen hiekkasärkillä yövyin Top-Camping leirintäalueella. Eli, ei muutakuin leiri pystyyn ja nauttimaan leppoisasta ilmasta ja ilta-auringosta ruoanlaiton parissa. Vaniljatee ja kuivatut mansikat loivat rennon tunnelman. Mansikoista erityiskiitokset Johannalle.

Pikaisesti jututin myös naapurina ollutta vanhempaa saksalaismiestä. Hän oli n. 2,5 kuukautta sitten lähtenyt Lyypekistä ajelemaan polkupyörällä pohjoiseen tarkoituksena kiertää Itämeri. Mistään kummemmista motiiveista ei puhuttu sillä ilmeisesti se on pyöräilijöiden kesken selvää, että tämä liikkumistapa on luontoa lähellä oleva ja mieltäliikuttava kokemus ja siihen jää koukkuun. Tielle pitää päästä ja fyysisten ponnistusten ja perillepääsyn tuomat adrenaliini/endorfiini annokset hoitaa loput.

Yksi länsirannikon hienouksista on se, että aurinko laskee merihorisontin taakse ja luo näin todella maagisen tunnelman.

1.7.2008 / II Päivä 97,80km (260,09km)


Näytä suurempi kartta

Ensimmäinen yö teltassa oli hieman hankala kun en ole tottunut mutta kyllä se uni loppujen lopuksi tuli. Vaikka herätys oli suht aikainen niin matkaan pääsin kaikkien valmistelujen jälkeen vasta klo. 11.00. Keli oli mukavan aurinkoinen ja pitkät pätkät 8-tiellä eivät enää vaivanneet mieltä. Jos olisi puhtia ollut edellisenä päivänä niin olisin luultavasti mennyt Lohtajan Ohtakariin yöksi. Tarkoitus olisi matkalla suosia pieniä leirikohteita, koska pidän rauhallisista paikoista, joissa voin nauttia jonkin asteisesta hiljaisuudesta ja luonnonläheisyydestä ilman lukuisia ylihintaisia kaupparavintoloita sekä väenpaljoutta. En ole erakkoluonne mutta tältä reissulta etsin myös rentoa olemista luonnon helmassa.

Matka Kokkolaan taittui suurimmaksi osaksi 8-tiellä ja vaikka tasaisella Pohjanmaalla ollaan, ja vielä rannikon lähellä, mahtuu mukaan myös pinnanmuotoja ja hieman haastetta painavaksi pakatulle pyörälle.

Kokkolassa pidetyn ruokatauon jälkeen suuntasin 7-sillan saaristotielle, jota odotin innolla. Vesistöjen keskellä polkeminen piristää meikäläistä tasaiseen tahtiin. Reitti oli lähes kokonaan pyörätietä ja matka taittui mukavasti. Mukava sä oli saanut myös muut pyöräilijät liikkeelle ja mikäs tuota reittiä on polkeminen, kun vähän väliä pilkahtelee merimaisemia.



Larsmon kohdalla alkoi edessäpäin näkyä tummia pilviä ja päätin laittaa toisen päivän leirin sopivasti kohdalle sattuneeseen Strandcamping paikkaan. Tämä sopi muutenkin kohteena sillä saariston idylliä ja rauhallisuutta riitti, kuten kuvasta näkyy.

Oulu-Rovaniemi 23.-24.5.

Ensimmäinen hieman pidempi reissu on nyt tehty kun viikonlopun aikana poljin Rovaniemelle. Koska perjantaina oli vielä työpäivä ja lauantaina hamuilin aikaista saapumista niin tahti oli reipas ja pysähdykset harvassa. Toisaalta, reitti oli aika yksitoikkoinen ja maisemat hyvin samanlaisia niin kuvaustaukojakaan en suuremmin pidellyt. Alla ensin reittikartta, jossa A on lähtöpiste. B on yöpymispaikka ja C sitten varsinainen määränpää.

Pitää vielä muistuttaa, että Googlen kartat eivät tunne pyöräteitä, joten reitti seuraa vain autoteitä. Tosin, tällä reissulla ajelin lähinnä juuri autoteitä.


Näytä suurempi kartta

Perjantai 23.5.

Liikkeelle pääsin n. kello 16.00. Eniten kismitti matkamittarin ja paremman takin jääminen työpaikalle mutta eipä tuo enää myöhemmin haitannut.

Ensimmäinen pätkä Kiiminkiin asti sujui mukavasti pyörätietä pitkin. Pyörätiellä ajon rentous on kyllä luksusta, lukuunottamatta innokkaimpia mopoilijoita, jotka mielellään ottavat masiinoistaan kaiken irti. Eivät ne tosin sen suuremmin päässeet häiritsemään. Kiimingissä pieni pysähdys jokisillalle kuvaamaan. Täytyy myöntää, että luonto ei ollut reissun aikana kauneimmillaan mutta kesän hitaan syntymisen toiveikkaassa melankoliassa on oma viehätyksensä.

Kuvat siis Kiimingistä. Ensimmäisessä hieman jokimaisemaa, joka piristää matkalaista.


Tähän asti siis sai ajella pyöräteitä pitkin.

Seuraavaksi olikin vuorossa pitkä pätkä maantieajoa, joka ei kuitenkaan ollut rasittavaa, koska liikenne oli perjantai-iltana hyvin vähäistä tällä reitillä. Kiimingistä eteenpäin tiet olivat hyvin samanlaisia mutta pienenivät kapenivat loppua kohden.

Selkein merkki pohjoisesta suunnasta oli tietysti varoituskyltti teiden varsilla vaanivasta myyttisestä eläimestä.


Innokkaasti tietenkin odottelin, että kyltin jälkeen niitä säntäilee joka suuntaan mutta aika pitkään sai ajella ennenkuin poroihin meinasi törmätä. Harvinaisen piittaamattomia harhailijoita ainakin ovat. Tuossakaan ei Petterillä ollut minkäänlaista kiirettä.


Oijärven jälkeen tie olikin sitten vain reilun kokoisen pyörätien leveä mutta muuta liikennettä ei juuri ollut ja ilma oli mukavan tyyni. Kaikessa hiljaisuudessa viimeinen pätkä väsymyksestä huolimatta oli oikein miellyttävää polkemista kohti auringonlaskua.


Majoitus oli Simojoen varrella sankakosken kohdilla Sankalan majat nimisessä paikassa. Mökki oli oikein miellyttävä ja isäntä oli kantanut vedet sekä sen saunoineen lämmittänyt valmiiksi. Hintakin oli vain 17€, joten voin suositella lämpimästi. Saavuin mökille n. 23.30. Pitkän päivän jälkeen sitä sammahti aika nopeaan.




Lauantai 24.5.

Pikaisen ruispasta-tonnikala-aamiaisen jälkeen lähdin liikkeelle noin klo. 10.00. Suurempia pysähdyksiä ei ollut suunnitelmissa ja motivoinkin itseäni kuvittelemalla erilaisia runsaita ravintola-annoksia, jotka odottavat Rovaniemellä. Suurin osa matkasta oli jälleen hyvin samanlaista tietä ja vaikka Simojoki kulki koko ajan vierellä niin hyvin harvoin sitä pääsi näkemään.

Tuossa lentokoneiden varalaskeutumispaikka muutaman kilometrin päässä yöpymispaikasta ja samalla eka kuva pyörästä matkavarustuksessa. Vaikka painoa tuli huomattavasti lisää niin pyörä kulkee loistavasti tasaisella ja matkalla pystyi kevyesti pitämään yllä päälle 20km/h keskinopeutta. Ylämäissä sitten tuntee selkeämmin, että saa vetää suurempaa kuormaa.

Jalat olivat hieman väsyneet mutta vertyivät kummasti matkan edetessä. Liikenne oli kovin hiljaista ja matkan teko aika leppoista. Kovin paljoa en nähtävyyksiä lähtenyt etsimään tältä reissulta vaan tarkoitus oli kokeilla miten tuo matka onnistuu kahdessa päivässä ja miltä se tuntuu. Eli, tämä oli pohjatyötä kesän pääreissua varten.

Reittinä tämä vaihtoehto sopii niille, jotka pitävät yksinäisestä puurtamisesta yksitoikkoisissa maisemissa. Siinä on oma viehätyksensä ja itse nautin tästä reissusta. Kemin kautta kulkeva varsinainen pyöräily reitti on hieman pidempi, koska siinä edetään monien mutkaisten pikkuteiden kautta. E4 tielläkin ajetaan jonkin verran ja siinä joutuu jakamaan tien runsaan raskaan liikenteen kanssa, mikä on minun mielestäni hyvin rasittavaa. Toisaalta se reitti myötäilee kemijokea, joka on varmasti hyvin virkistävää. Olisi mukava kuulla ihmisten kokemuksista tuolta reitiltä.

Eniten matkalla ärsytti noiden taipaleiden käyttö kaatopaikkana. Kaikenlaista roinaa oli vähäisinä määrinä pitkin matkaa ja pienilläkin pysähtymispientareilla sitten suurempia määriä kaikenlaista jätettä.



Pienien taukojen jaloittelu taukojen saattelemana päätin porhaltaa reippaasti perille asti ja puoli viiden aikoihin edessä odottikin tervetullut määränpää: Rovaniemi.

Loppuilta menikin maukkaan meksikolaisen ruoan ja kylmän oluen parissa sekä seuraten vuosittaisen friikkisirkuksen finaalia Suomen ainoan voittajan kotikaupungissa. Jotenkin tuo seuraava kuva ilmaisee mielestäni hyvin mistä on kysymys: suuria sanoja ladottuna peräkkäin tekijänoikeuslain harmailla alueilla liikkuviin melodioihin, joiden esittäjiä katselee pelon sekaisella mielenkiinnolla. Eli, se on kuin autokolari, joka niin paha ettei voi olla katsomatta ja ihmettelmättä.

Sunnuntai 25.5.

Aamulla olo oli yllättävän hyvä. Reisien kankeutta ja pieniä hiertymiä lukuunottamatta minkäänlaisia merkkejä pahemmista haittavaikutuksista ei ollut. Heinäkuun reissua odotellessa teen varmaan muutamia pienempiä rupeamia ja niistä laittelen sitten kuvia.

Peli auki!

Nyt on pyörä hankittu ja kesän retkipyöräilysuunnitelmat aikalailla selvillä. Kameraankin sijoitin, jottas on kirjoitukset täynnä mahdollisimman paljon kuvia. Tarkoitus ois polkaista heinäkuussa Oulusta Etelä-Suomeen ja siellä sitten hieman ympäriinsä. Tuossa alla kuvat pyörästä - ilman tarakkaa tai laukkuja - ja aiotusta reitistä.

Täytyy sanoa,että kartalle laitettu reitti on vain suuntaa antava ja nuo erinäiset pysähdyspaikat on valittu tasaisin etäisyytensä vuoksi, joten yöpymiskaupungit varmaankin vaihtelee fiiliksen mukaan. Tarkoituksena ei myöskään ole ajella valtateitä vaan edetä pienempiä - ja mutkaisempia - teitä rannikkoa myöten. Eteneminen riippuu hyvin paljon myös jaksamisesta ja siitä poikkeaako muille reiteille, jonkin nähtävyyden tai tapahtuman perässä. Heinäkuuhan on kummallisia festivaaleja täynnä.

Näytä suurempi kartta

Taustaa

Tämän – luultavimmin kausiluonteiseksi muodostuvan – blogin tarkoitus on kartoittaa erillisiä projekteja, joiden mielenkiintoiseen maailmaan tempaudun mukaan. Olen 28-vuotias englannin kielen opettaja, jolla on taipumus talvisin laiskistua ja pulskistua kun talvisen hyytävät lenkkipolut eivät enää kutsukaan entiseen malliin.

Ensimmäisenä näistä edellämainituista tempauksista on vuorossa tarkempi tutustuminen paikallisiin (Oulun seutu/Pohjois-Suomi) pyöräily mahdollisuuksiin sekä heinäkuun alussa myös puolivirallisiin valtakunnallisiin (mm. Oulu-Turku) polkupyöräreitteihin (reiteistä yksityiskohtaisemmin myöhemmin). Toinen mielenpäällä oleva koettelmus olisi vastaaviin paikallisiin sekä valtakunnallisiin melontareitteihin tutustuminen.

Ehkä suurin kimmoke koko projektille oli uuden pyörän hankkiminen vanhan varastetun perusmankelin tilalle. Pitkällisen tarkastelun jälkeen päädyin Nishikin Hybrid 422 vempaimeen ja tähän astisten kokemusten myötä olen hyvinkin tyytyväinen valintaan. Pyöränvarustelu on jatkunut tarakalla & takalaukkuilla. Lukollisten polkimien ostoa mietin myös mutta taidan käydä niitä testaamassa ennenkuin ostan. Niillä pääsisi käsittääkseni pelkästä polkemisesta kokonaisvaltaiseen pyöräilyyn. Eli, voimaa tulee mukaan myös kun jalkoja nostetaan.

Heinäkuun pitkän matkan yöt kuluvat näillä näkymin teltassa. Ruokailun järjestelyssä mietiskelen, että ottaisiko retkikeittimen vai turvautuisiko täysin valmiina ostettuun ruokaan? Leirikeskusten ruokatarjonta harvoin perustuu tasapainosen ruokaympyrän kunnioittamiseen ja yli sadan kilometrin päivämatkat hieman monipuolisempaa ravintoa. Toisaalta, muonan ja keittimen mukana raahaminen vie paljon tilaa.

Oulun ja lähikuntien pyöräreitit olen jo todennut monipuolisen mielekkäiksi mutta pidemmän pyörälenkin ajaminen samoissa kuviossa käy puuduttavaksi, joten onkin aika laajentaa reviiriä kauemmaksi Pohjanmaalle ja muualle Suomeen. Pidemmistä kevään ja kesän aikana toteutettavista reissuista tulee ekana mieleen Rovaniemelle, Oulujärven ympäristöön ja Länsirannikolle suuntautuvat koitokset. Näistä lisää heti kun päätän lähteä matkaan.