Länsirannikon valloitus Osa I

Kun lähdin matkaan, kuvittelin, että pitkin reittiä löytyy helposti paikkoja joissa blogin päivitys onnistuu mutta ajat ovatkin muuttuneet ja nettiin pääsy olikin hieman hankalanpaa. Langattomien pienverkkojen yleistyessä käyttövalmit päätteet ovat kadonneet ja ihmisillä on omat laitteet mukana. Kirjastot tarjoavat kyllä mahdollisuuden mutta yleensä olen niiden aukioloakoihin tien päällä niin sekin jäi.

Nyt pidän huoltotaukoa Seinäjoella, koska pyörän rengas meni niin huonoon kuntoon Porista lähtiessä, että oli pakko keskeyttää matka, ja siksi on aikaa päivittää. Matka jatkuu samojen suunnitelmien mukaan Tampereelta tiistaina. Tässä siis kronologisessa järjestyksessä kuvia ja tarinaa ensimmäiseltä viikolta.

Yritän kartoissa seurata mahdollisimman tarkasti reittiä mutta google ei tunne pyöräteitä ja kaikkia ympyräisiä kaupunkiajeluita on aika turha laitella esille. Otsikossa näkyy myöskin päivämatka ja suluissa matkan kumulatiivinen kokonaispituus.

30.6.2008 / I Päivä 162,29km



Näytä suurempi kartta

Matkaan pääsin aamulla 8.30 ja sateiseltahan se ensimmäinen päivä näytti. Pikainen haastattelu Ouluradioon ja kuvaussessio Kalevan kanssa ja matka pääsi käyntiin. Jännityksen sekainen into siivitti ensimmäiset kilometrit. Tupoksen kohdalla seuraan liittyi eräs vanhempi mies, jonka kanssa puhuttiin pyöräilystä. Hän suunnitteli Tunisian reissua ja silloin tuli fiilis, että tämä retkipolkeminen on ihan normaalia toimintaa. Samalla alkoi sitten sadella hieman enemmän mutta vaatetus teki tehtävänsä ja pysyin tarpeeksi kuivana.

Ensimmäinen kuva on Limingasta Lumijoelle päin johtava tie. Raaheen asti reitti oli aika samankaltainen, mukava, vähäliikenteinen pikkutie, jossa kuitenkin miellyttävän leveä penger pyöräilemiseen. Maisema on tasapuolisesti metsätaipaletta ja peltoaukeaa.

Matka edistyi oikein leppoisasti ja sadekin taukosi. Tämän osuuden nähtävyyksiä ovat mm. Lumijoen kirkko ja Liminganlahden luontokeskus. Tässä vaiheessa on hyvä huomauttaa, etten itse poikkea monissakaan nähtävyyspaikoissa, koska tämä on minulle myös eräänlainen urheilusuoritus ja etenen mieluusti suht nopeaan ja oion myös virallisen länsirannikonreitin mutkia.

Raahessa pidin pienen tauon ja söin välipalan. Meri-Raahen maisemat olisivat varmasti olleet kuvauksellisia mutta ilma ei ollut oikein sovelias ja päätin jatkaa matkaa. Raahesta matka jatkui mukavasti 8-tien vieressä kulkevaa pyörätietä. Edessäpäin väijyi kuitenkin reipas sade- ja ukkosrintama, joten seuraavan kuvan jälkeen vettä - ja hieman myös rakeita - tuli reippaasti Pyhäjoelle asti.

Pyhäjoella sade taukosi ja oli pakko tarkistaa miten sadevarustelu oli toiminut. Mukava oli huomata, että retkivarusteet olivat säilyneet täysin kuivana ja mies oli olosuhteisiin nähdeen riittävän kuiva.

Matka jatkui Kalajoelle päin ja nyt olisikin edessä ensimmäinen pätkä paljon pelkäämälläni 8-tien ajoradalla. Oletin, että runsaasti ja raskaasti liikennöidyn tien ajaminen olisi raastavaa mutta eteneminen osoittautui hyvinkin miellyttäväksi. Leveä penger ja leveät ajokaistat mahdollistivat vaivattoman etenemisen ja omakin keskinopeus nousi mukavasti.

Vaikka liikennettä oli suht paljon, ja meteliä myöskin, lisäsi tiellä viihtyvyyttä huomattavasti käyttämäni Koss-merkkiset, ulkoisia ääniä vaimentavat kuulokkeet. Liikenteen kyllä kuuli molemmista suunnista ja siihen kykeni reagoimaan mutta se ei päässyt pahasti häiritsemään. Markkinoilla on runsaasti vastaavanlaisia tuotteita mutta nämä irtosivat halpaan hintaan verrattuna kehittyneempiin versioihin.

Epämääräisen näköisistä pilvistä huolimatta perillä odotti aurinkoinen ilta ja aina yhtä majesteetillinen merimaisema. Kalajoen hiekkasärkkien merimaiseman ero muihin on se, ettei ulapalla ole näköesteenä juurikaan saaria, vaan meren laajuuden kokee ihan eri tavalla kuin esimerkiksi Oulun Nallikarin rannalla.

Kalajoen hiekkasärkillä yövyin Top-Camping leirintäalueella. Eli, ei muutakuin leiri pystyyn ja nauttimaan leppoisasta ilmasta ja ilta-auringosta ruoanlaiton parissa. Vaniljatee ja kuivatut mansikat loivat rennon tunnelman. Mansikoista erityiskiitokset Johannalle.

Pikaisesti jututin myös naapurina ollutta vanhempaa saksalaismiestä. Hän oli n. 2,5 kuukautta sitten lähtenyt Lyypekistä ajelemaan polkupyörällä pohjoiseen tarkoituksena kiertää Itämeri. Mistään kummemmista motiiveista ei puhuttu sillä ilmeisesti se on pyöräilijöiden kesken selvää, että tämä liikkumistapa on luontoa lähellä oleva ja mieltäliikuttava kokemus ja siihen jää koukkuun. Tielle pitää päästä ja fyysisten ponnistusten ja perillepääsyn tuomat adrenaliini/endorfiini annokset hoitaa loput.

Yksi länsirannikon hienouksista on se, että aurinko laskee merihorisontin taakse ja luo näin todella maagisen tunnelman.

1.7.2008 / II Päivä 97,80km (260,09km)


Näytä suurempi kartta

Ensimmäinen yö teltassa oli hieman hankala kun en ole tottunut mutta kyllä se uni loppujen lopuksi tuli. Vaikka herätys oli suht aikainen niin matkaan pääsin kaikkien valmistelujen jälkeen vasta klo. 11.00. Keli oli mukavan aurinkoinen ja pitkät pätkät 8-tiellä eivät enää vaivanneet mieltä. Jos olisi puhtia ollut edellisenä päivänä niin olisin luultavasti mennyt Lohtajan Ohtakariin yöksi. Tarkoitus olisi matkalla suosia pieniä leirikohteita, koska pidän rauhallisista paikoista, joissa voin nauttia jonkin asteisesta hiljaisuudesta ja luonnonläheisyydestä ilman lukuisia ylihintaisia kaupparavintoloita sekä väenpaljoutta. En ole erakkoluonne mutta tältä reissulta etsin myös rentoa olemista luonnon helmassa.

Matka Kokkolaan taittui suurimmaksi osaksi 8-tiellä ja vaikka tasaisella Pohjanmaalla ollaan, ja vielä rannikon lähellä, mahtuu mukaan myös pinnanmuotoja ja hieman haastetta painavaksi pakatulle pyörälle.

Kokkolassa pidetyn ruokatauon jälkeen suuntasin 7-sillan saaristotielle, jota odotin innolla. Vesistöjen keskellä polkeminen piristää meikäläistä tasaiseen tahtiin. Reitti oli lähes kokonaan pyörätietä ja matka taittui mukavasti. Mukava sä oli saanut myös muut pyöräilijät liikkeelle ja mikäs tuota reittiä on polkeminen, kun vähän väliä pilkahtelee merimaisemia.



Larsmon kohdalla alkoi edessäpäin näkyä tummia pilviä ja päätin laittaa toisen päivän leirin sopivasti kohdalle sattuneeseen Strandcamping paikkaan. Tämä sopi muutenkin kohteena sillä saariston idylliä ja rauhallisuutta riitti, kuten kuvasta näkyy.