Länsirannikon valloitus Osa II

2.7.2008 / III Päivä 110.03km (370.12km)

Näytä suurempi kartta

Lähtö Larsmosta venyi taas, ja vaikka kuinka haluaisi tien päälle, niin aina aamutoimet ja pakkaus vievät oman aikansa. Mutta tämä ei ole kovinkaan paljon vaivannut sillä lupsakalla aloituksella on päivästä tullut useimmiten onnistunut.

Kohti Vaasaa ajettaessa maisemat olivat hyvin samanlaiset kuin aikaisemminkin mutta hyvin hoidettujen ja kunnostettujen perinteisten puutalojen määrä oli aika lukuisa. Pienet kaupungin raitit piristivät vähän väliä ja alla esimerkki Uudestakaarlepyystä.


Pikkuteitä sai ajella alkumatkan mutta ennen Oravaista oli taas edessä siirtyminen 8-tielle. Alkumatkan sillä rullasi oikein mukavasti mutta n. 30km ennen Vaasaa alkoi tienpenger kutistua ja juuri kun saavuttiin Mustasaareen oli tienlaita muutenkin tosi huonossa kunnossa jonkin matkaa. Onneksi tie kuitenkin palautui normi leveyteensä pengerryksineen.

Eräs väriläiskä matkalla olivat rypsi pellot, joiden keltaisuus säväytti aurinkoisena päivänä. En ihan niin hyvä kuvaaja ole, että saisin tallennettua keltaisuuden täydessä kukoistuksessa mutta hieman alla olevasta kuvasta voi kuitenkin päätellä.


Kun Oravaisten kohdalla suuntaana oli enenevässä määrin länsi, alkoi vastatuuli painaa jonkin verran ja korvissa myös suhisi sen mukaisesti. Vaasaan saapuminen 8-tietä on myöskin hyvin pitkän tuntuinen prosessi, sillä ennen kaupungin keskustaa saa kiivetä lukuisia mäkiä, joista jokaisen kohdalla tuntuu, että tämän jälkeen varmasti ollaan perillä. Loppujen lopuksi sitten saavuin perille ja ohitin keskustan sutjakkaasti suunnatakseni Veitsiluodolle ja Vaasan Top-Camping leirintäalueelle.

Merimaisemat olivat edelleenkin tervetulleita päämääränä ja leirin pikaisesti pystytettyäni otin nokoset, jotka sitten venyivätkin yön puolelle. Vastatuuli oli jonkin verran saanut puhtia pois.



3.7.2008 / IV Päivä 115km (485,12km)


Näytä suurempi kartta

Vaasasta lähtiessä oli ilma mitä parhain ja tuulikin oli kääntynyt pohjoisen puoleiseksi, mikä tarkoitti reipasta myötä tuulta koko matkalle. Fiilis oli korkeimmillaan, kun komeiden maisemien saattelemana jälleen yksi kaupunki jäi taakse.


Matka taittui loistavasti hiljaisella rannikonmyötäisellä pikkutiellä Vaasasta etelään ja myötätuulen ansiosta keskinopeus oli n. 26km/h, eli mukavan reipas. Tältä pätkältä valokuvaus kuitenkin jäi sikseen sillä Närpiön taajamassa takakumi tyhjeni ja loppupäivän murehtiminen alkoi.

Pikaisella paikkauksella tienvarressa sain kaiken toimimaan mutta en ollut löytänyt päällyskumin uraan piiloutunutta lasinsirua, joten muutama kilometri ennen Kristiinankaupunkia kumi tyhjeni jälleen ja lykkäsin pyörää lopunmatkaa Pukinsaaren Campingiin. Ja sitten vaan leiri pystyyn ja perusteellinen pyörän tarkistus & huolto.

Tarkemman tarkistuksen jälkeen syvälle kiilautunut lasinsiru löytyi ja paikkaus oli valmis. Toinen harmi kuitenkin jäi vaivaamaan, sillä takarenkaan päällyskumi oli päässyt eräältä sivulta kulumaan aikalailla ja aiheutti pientä vippausta kovan taakan alla. Päätin siis vaihtaa päikseen etu ja takarenkaan kumit, jotta kärsineemmän parin ei tarvitse kantamusten alla lisää rispaantua.

Kaikesta huolimatta ilta oli mitä leppoisin, eikä rengasrikot jaksaneet enää vaivata kun leiripaikkakin osoittautua mukavan rauhalliseksi ja kauniiksi.


4.7.2008 / V Päivä 124,85km (610,97km)


Näytä suurempi kartta

Viides päivä valkeni todella kuumana ja hieman askarrutti, että mitenkäs tänään edetään kun aamusta asti auringossa olo tuntui suht tukalalta. Hieman myös askarrutti miten pyörä kulkisi kaiken fiksailun jälkeen. Alku oli hieman hankala ja tuntui raskaalta, mikä ei kuitenkaan johtunut pyörästä vaan uuvuttavasta lämmöstä. Maisemat Kristiinankaupngista lähtiessä tosin olivat oikein mukavat.


Lukuisiin aurinkorasvakerroksiin sulkeutuneena matkoi alkoi kuitenkin sujua ja keskinopeus kasvoi myötätuulen ansiosta reippaaksi. Tässä helteessä juomareppu osoittautui loistavaksi valinnaksi ja Merikarvialle matkatessa kuluikin koko kolmen litran kapasiteetti Dexalia.

Merikarvialla oli mukava pulahtaa mereen ja nauttia hieman evästä leirintäalueen kahviosta. Tänne olin edellispäivänä tähdännyt mutta vaurioiden takia en ehtinyt. Hieman nimittäin epäilytti mennä perjantaina Yyteriin asti, koskapa isolla leirintäalueella harvemmin on rauhallista lämpimänä viikonloppuna. Tässä kuitenkin ensin tunnelmaa Merikarvialta.


Hyvissä fiiliksissä kuitenkin jatkoin matkaa, sillä sekä mies että pyörä näyttivät pärjäävän todella hyvin olosuhteista huolimatta. Matka Merikarvialta eteenpäin taittui oikein mukavaa tieosuutta pitkin, ehkä jopa reissun tähän asti parhaissa maisemissa. Tie oli pieni ja liikenne vähäistä. Vähän väliä oli jotain pientä nähtävää. Alla kuva eräästä idyllisestä notkosta.


Pian alkoikin Meri-Pori lähestyä ja pohjoisen suunnasta kun saapuu niin ensimmäisenä vastassa oli huolestuttavan näköinen teollisuuskeskittymä. Huolet kuitenkin haihtuivat hyvin pian sillä ovathan nuo Yyterin Sannat kyllä rantaihmisille kokemisen arvoiset. Kun sain leirin pystyyn niin rohkenin rannalle ja vaikka kello läheni yhdeksää oli ilma vielä helteen puolella, aurinko porotti ja rannalla notkui paljon palvojia.


Leirintäalue oli aika täyteen ammuttu ja ymmärrettävästi pitkään perjantai-villissä mutta kuulokkeiden avulla uni tuli suht nopeaa ja pystyin latautumaan seuraavaan päivään.

5.7.2008 / VI Päivä n. 19km (629,97km)


Näytä suurempi kartta

Päivä alkoi ihan lupaavissa merkeissä mutta n. 16km ajon jälkeen eturengas (aiempi takarengas) alkoi vippaamaan pahasti sivulle joka kierroksella ja pian sen jälkeen tyhjeni. Päällyskumi oli päässyt sen verran kulumaan, että se oli kuluttanut myös sisuskumin rei'ille ja paikkaaminen vaati useamman lappusen. Tiesin kuitenkin, ettei tällä enää voinut maantielle lähteä ja pohdiskelin vaihtoehtojani.

Paikallinen pyörähuolto oli jo ehtinyt sulkea ovensa ja pitkällisen pohdinnan jälkeen päätin pitää välipäivän tässä kohtaa, sillä puhtaat vaatteetkin olivat päässeet loppumaan ja tarvitsin hieman parempia työkaluja jatkaakseni (mm. ostamani pumppu osoittautui lähes täysin hyödyttömäksi, ei kannata ostaa halpaa). Päätin mennä tutuille yöksi, jotta saisin rauhassa - ja halvalla - pestyä sekä pyykit, että tehtyä arjen koittaessa ostokset. Suuntasin juna-asemalle ja sieltä Tampereelle, jonne jätin pyörän, mutta sieltä olivat tutut lomilla, joten vetäydyin Seinäjoelle asti. Junalippujen hinnalla olisin kuitenkin korkeintaan saanut vain yhdeksi yöksi hotellihuoneen.

Seikkailu jatkuu kuitenkin tiistaina 8.7. ja tässäpä vielä alustava, kovinkin ylimalkainen, suunnitelma seuraavalle osiolle.


Näytä suurempi kartta

Toivotaan, että päivitykset onnistuvat hieman rivakammin ja pienemmissä osissa, sillä aika raskaalta tuntui kaiken tämän väsääminen lyhyessä ajassa. Nyt kuitenkin erityiskiitokset Johannalle ja JP:lle & Maikille majoituksesta ja koneen käytöstä.

Länsirannikon valloitus Osa I

Kun lähdin matkaan, kuvittelin, että pitkin reittiä löytyy helposti paikkoja joissa blogin päivitys onnistuu mutta ajat ovatkin muuttuneet ja nettiin pääsy olikin hieman hankalanpaa. Langattomien pienverkkojen yleistyessä käyttövalmit päätteet ovat kadonneet ja ihmisillä on omat laitteet mukana. Kirjastot tarjoavat kyllä mahdollisuuden mutta yleensä olen niiden aukioloakoihin tien päällä niin sekin jäi.

Nyt pidän huoltotaukoa Seinäjoella, koska pyörän rengas meni niin huonoon kuntoon Porista lähtiessä, että oli pakko keskeyttää matka, ja siksi on aikaa päivittää. Matka jatkuu samojen suunnitelmien mukaan Tampereelta tiistaina. Tässä siis kronologisessa järjestyksessä kuvia ja tarinaa ensimmäiseltä viikolta.

Yritän kartoissa seurata mahdollisimman tarkasti reittiä mutta google ei tunne pyöräteitä ja kaikkia ympyräisiä kaupunkiajeluita on aika turha laitella esille. Otsikossa näkyy myöskin päivämatka ja suluissa matkan kumulatiivinen kokonaispituus.

30.6.2008 / I Päivä 162,29km



Näytä suurempi kartta

Matkaan pääsin aamulla 8.30 ja sateiseltahan se ensimmäinen päivä näytti. Pikainen haastattelu Ouluradioon ja kuvaussessio Kalevan kanssa ja matka pääsi käyntiin. Jännityksen sekainen into siivitti ensimmäiset kilometrit. Tupoksen kohdalla seuraan liittyi eräs vanhempi mies, jonka kanssa puhuttiin pyöräilystä. Hän suunnitteli Tunisian reissua ja silloin tuli fiilis, että tämä retkipolkeminen on ihan normaalia toimintaa. Samalla alkoi sitten sadella hieman enemmän mutta vaatetus teki tehtävänsä ja pysyin tarpeeksi kuivana.

Ensimmäinen kuva on Limingasta Lumijoelle päin johtava tie. Raaheen asti reitti oli aika samankaltainen, mukava, vähäliikenteinen pikkutie, jossa kuitenkin miellyttävän leveä penger pyöräilemiseen. Maisema on tasapuolisesti metsätaipaletta ja peltoaukeaa.

Matka edistyi oikein leppoisasti ja sadekin taukosi. Tämän osuuden nähtävyyksiä ovat mm. Lumijoen kirkko ja Liminganlahden luontokeskus. Tässä vaiheessa on hyvä huomauttaa, etten itse poikkea monissakaan nähtävyyspaikoissa, koska tämä on minulle myös eräänlainen urheilusuoritus ja etenen mieluusti suht nopeaan ja oion myös virallisen länsirannikonreitin mutkia.

Raahessa pidin pienen tauon ja söin välipalan. Meri-Raahen maisemat olisivat varmasti olleet kuvauksellisia mutta ilma ei ollut oikein sovelias ja päätin jatkaa matkaa. Raahesta matka jatkui mukavasti 8-tien vieressä kulkevaa pyörätietä. Edessäpäin väijyi kuitenkin reipas sade- ja ukkosrintama, joten seuraavan kuvan jälkeen vettä - ja hieman myös rakeita - tuli reippaasti Pyhäjoelle asti.

Pyhäjoella sade taukosi ja oli pakko tarkistaa miten sadevarustelu oli toiminut. Mukava oli huomata, että retkivarusteet olivat säilyneet täysin kuivana ja mies oli olosuhteisiin nähdeen riittävän kuiva.

Matka jatkui Kalajoelle päin ja nyt olisikin edessä ensimmäinen pätkä paljon pelkäämälläni 8-tien ajoradalla. Oletin, että runsaasti ja raskaasti liikennöidyn tien ajaminen olisi raastavaa mutta eteneminen osoittautui hyvinkin miellyttäväksi. Leveä penger ja leveät ajokaistat mahdollistivat vaivattoman etenemisen ja omakin keskinopeus nousi mukavasti.

Vaikka liikennettä oli suht paljon, ja meteliä myöskin, lisäsi tiellä viihtyvyyttä huomattavasti käyttämäni Koss-merkkiset, ulkoisia ääniä vaimentavat kuulokkeet. Liikenteen kyllä kuuli molemmista suunnista ja siihen kykeni reagoimaan mutta se ei päässyt pahasti häiritsemään. Markkinoilla on runsaasti vastaavanlaisia tuotteita mutta nämä irtosivat halpaan hintaan verrattuna kehittyneempiin versioihin.

Epämääräisen näköisistä pilvistä huolimatta perillä odotti aurinkoinen ilta ja aina yhtä majesteetillinen merimaisema. Kalajoen hiekkasärkkien merimaiseman ero muihin on se, ettei ulapalla ole näköesteenä juurikaan saaria, vaan meren laajuuden kokee ihan eri tavalla kuin esimerkiksi Oulun Nallikarin rannalla.

Kalajoen hiekkasärkillä yövyin Top-Camping leirintäalueella. Eli, ei muutakuin leiri pystyyn ja nauttimaan leppoisasta ilmasta ja ilta-auringosta ruoanlaiton parissa. Vaniljatee ja kuivatut mansikat loivat rennon tunnelman. Mansikoista erityiskiitokset Johannalle.

Pikaisesti jututin myös naapurina ollutta vanhempaa saksalaismiestä. Hän oli n. 2,5 kuukautta sitten lähtenyt Lyypekistä ajelemaan polkupyörällä pohjoiseen tarkoituksena kiertää Itämeri. Mistään kummemmista motiiveista ei puhuttu sillä ilmeisesti se on pyöräilijöiden kesken selvää, että tämä liikkumistapa on luontoa lähellä oleva ja mieltäliikuttava kokemus ja siihen jää koukkuun. Tielle pitää päästä ja fyysisten ponnistusten ja perillepääsyn tuomat adrenaliini/endorfiini annokset hoitaa loput.

Yksi länsirannikon hienouksista on se, että aurinko laskee merihorisontin taakse ja luo näin todella maagisen tunnelman.

1.7.2008 / II Päivä 97,80km (260,09km)


Näytä suurempi kartta

Ensimmäinen yö teltassa oli hieman hankala kun en ole tottunut mutta kyllä se uni loppujen lopuksi tuli. Vaikka herätys oli suht aikainen niin matkaan pääsin kaikkien valmistelujen jälkeen vasta klo. 11.00. Keli oli mukavan aurinkoinen ja pitkät pätkät 8-tiellä eivät enää vaivanneet mieltä. Jos olisi puhtia ollut edellisenä päivänä niin olisin luultavasti mennyt Lohtajan Ohtakariin yöksi. Tarkoitus olisi matkalla suosia pieniä leirikohteita, koska pidän rauhallisista paikoista, joissa voin nauttia jonkin asteisesta hiljaisuudesta ja luonnonläheisyydestä ilman lukuisia ylihintaisia kaupparavintoloita sekä väenpaljoutta. En ole erakkoluonne mutta tältä reissulta etsin myös rentoa olemista luonnon helmassa.

Matka Kokkolaan taittui suurimmaksi osaksi 8-tiellä ja vaikka tasaisella Pohjanmaalla ollaan, ja vielä rannikon lähellä, mahtuu mukaan myös pinnanmuotoja ja hieman haastetta painavaksi pakatulle pyörälle.

Kokkolassa pidetyn ruokatauon jälkeen suuntasin 7-sillan saaristotielle, jota odotin innolla. Vesistöjen keskellä polkeminen piristää meikäläistä tasaiseen tahtiin. Reitti oli lähes kokonaan pyörätietä ja matka taittui mukavasti. Mukava sä oli saanut myös muut pyöräilijät liikkeelle ja mikäs tuota reittiä on polkeminen, kun vähän väliä pilkahtelee merimaisemia.



Larsmon kohdalla alkoi edessäpäin näkyä tummia pilviä ja päätin laittaa toisen päivän leirin sopivasti kohdalle sattuneeseen Strandcamping paikkaan. Tämä sopi muutenkin kohteena sillä saariston idylliä ja rauhallisuutta riitti, kuten kuvasta näkyy.